Marian blogi

Esimiehen tehtävä ei ole motivoida!

Otin kaiken vastaan, se oli minun roolini. Esimiehen rooli on olla tuki johon nojata. Oli paljon sanoja ja vielä enemmän tunteita. Kaiken sen tunnereaktion seasta oli vaikea erottaa ydintä. Kuuntelin tarkasti, että tunnistaisin, mikä kohta tästä kuului työelämälle, loput taisivat olla ulosvirtausta jostain menneisyyden kokemuksesta. Vihaan vihalla vastaaminen olisi ollut kaikista helpoin ratkaisu. Mielessäni kävelin jo pois, kunnes palasin. Valitsin toimia toisin. Valitsin nähdä tämän vihan taakse; se oli täynnä pelkoa. Pelko ei pukeudu niin, että sen voisi tunnistaa. Se käyttää aina lainattua asua. Asu on vain kuori peittämään todelliset tunteet. Tarkoitus ei ole tulla huomaamattomaksi vaan enemmän esille. On ironista miten pelko pelkää näyttäytyä, vaikka ainut mitä se toivoo, on tulla nähdyksi.

” Jos kaikki ihmiset olisivat rehellisiä siitä mitä oikeasti haluavat tehdä, ei meillä olisi henkilöstöongelmia ”

Pitkään esimiehenä rakensin erinäköisiä illuusioita tiimieni ympärille, halusin saada heidät motivoituneiksi. Esimiestyötäni mitattiin sillä, miten motivoitunut henkilökuntani oli. Oli minun vastuullani, että henkilökunnalla oli halua suoriutua työstään. Näin jälkeenpäin ymmärän, etteivät parhaimmatkaan silmänkääntötemppuni olisi voineet tuoda motivaatiota ihmiseen, jolla ei ole halua. Mitään todellista siinä ei ole, kun pyritään porkkanoiden tai vastaavasti keppien kautta saamaan ihminen haluamaan omaa uravalintaansa. Miksi työelämässä sitten leikitään tätä näytelmää niin monella eri tasolla? Miksi toisen ihmisen motivaatio olisi toisen ihmisen vastuulla?

” Työ on itsensä toteuttamista, ei itsensä uhraamista”

Esimiehen tehtävä on nostaa potentiaali esiin. Tukea ja kannustaa, antaa tilaa kehitykselle. Luoda ympäristö, joka ravitsee kasvua. Inspiroida ja innostaa. Haastaa ja kyseenalaistaa. Peilata auki kohtia, jotka tarvitsevat vielä ohjausta ja harjoittelua. Esimiehen tehtävä ei ole olla motivaatio. Ei esimies voi antaa motivaatiota, motivaatio löytyy jokaisen sisältä. Yksinkertaisesti; toiminta lähtee siitä, että sinulla on halu tehdä. Halu toimia löytyy, kun uskaltaa olla itselleen rehellinen, mitä oikeasti haluaa tehdä. Jos kaikki ihmiset olisivat rehellisiä siitä mitä oikeasti haluavat tehdä, ei meillä olisi henkilöstöongelmia.

Henkilöstöhaasteet ottavat vain eri muodon miten näyttäytyä, mutta kaikki ilmentävät samaa. Tyytymättömyyttä. Tyytymättömyyttä omaa itseään kohtaan ja omia valintojaan kohtaan. On vain kivuttomampi nähdä tyytymättömyyden aiheutuvan ympärillä olevista työtehtävistä kuin itsestään. Pelätään kohdata omat unelmat, haaveet ja tarpeet. Epäonnistumisen pelko estää meitä tekemästä monia asioita, olemme itse itsemme jarruttajia. Olemme itse oman motivaation vaimentajia. Motivaatio on täysin jokaisen saatavilla. Ei piilossa tai peitettynä, ei esimiehen takana kätkettynä. Siinä se odottaa ainoastaan rehellisyyttä myöntää itselleen mitä työuraltaan haluaa. Sisäinen palo, jota motivaatioksi kutsutaan antaa sinulle enemmän voimaa kuin ottaa. Työ on itsensä toteuttamista, ei itsensä uhraamista. Mikä estää olemasta itselleen rehellinen?

” Epävarmuus on kasvamista, tyytymättömyys on luovuttamista ”

Itseään peiliin katsominen satuttaa. Tyytymättömyys ei heijastu kenestäkään toisesta. Kuva, joka peilistä katsoo on surullinen. Se ei ymmärä tyytymistä, se ei tunnista syyttämistä. Se tuntee kyllä epävarmuuden, muttei pelkää sitä. Mietitkö, miksi me ihailemme heitä, jotka uskaltavat toteuttaa itseään? Oletamme, että epävarmuus viestittää ettei meistä ole siihen. Epävarmuus kertoo kuitenkin aivan toista tarinaa. Emme me pelkää, kun seisomme paikallamme, olemme pysähtyneitä. Epävarmuus nousee esiin, kun me liikumme. Epävarmuus on kasvamista, tyytymättömyys on luovuttamista. Katkeruus ja viha ovat todellisuudessa pelkoa. Pelko esti tekemästä valinnat joita oikeasti halusi tehdä. Pelko kiukuttelee kaikesta, jotta saisi huomion. Kunpa joku kertoisi sille; ei ole vääränlaisia ihmisiä, on vain vääriä valintoja.

” Vihaan vihalla vastaaminen on ajanhukkaa,

se on umpikuja ”

Esimiehen tärkein tehtävä on rohkaista työntekijöitään ottamaan vastuu omasta ammatillisesta kehittymisestään. Ei uhkaillen, ei hyökkäävästi. Ei etäisesti, ei epäsuorasti. Vihaan vihalla vastaaminen on ajanhukkaa, se on umpikuja. Työelämän solmut aukeavat, kun meillä on esimiehiä, jotka kykenevät rehellisyyteen ja avoimuuteen. Esimies ei ole vastuussa toisen ihmisen motivaatiosta, esimies on vastuussa vain omasta motivaatiostaan. On aivan yhtä tärkeää, että ihmiset jotka johtavat työtä, tekevät sitä aidosti. Tekevät sitä halusta.

Työelämä ei tarvitse mitään muuta kuin rehellisyyttä. Niin kauan, kun olemme rehellisiä siitä mitä haluamme tehdä, olemme vapaita toteuttamaan itseämme. Emme me silloin tarvitse teennäisiä asuja tai keinotekoisia porkkanoita valmistamaan halpaa kopiota motivaatiosta.

 

Maria Korpisalo
Motimate
Toimitusjohtaja
maria@motimate.fi

Lue myös aiempi julkaisuni: Miten johtaa vaikeita työntekijöitä?

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka minä olen?

32v, unelmoija, yrittäjä, toimitusjohtaja ja ennen kaikkea esimies!

Uskon, että onnelliset työntekijät tuovat onnelliset asiakkaat. Tämä ohjenuora ohjaa minun päivittäistä työtäni. Yrittäjänä tietenkin tavoittelen liiketoiminnan kasvua ja sen voin saavuttaa vain keskittymällä työntekijöihimme.

Ihmiset ovat kaiken menestyksen takana. Ilman oikeita ihmisiä, ei hienoinkaan, isolla rahalla tuotettu liikeidea erotu enää markkinoilta. Se on aivan liian helppoa, tylsää ja kaikkien saatavilla. Sen vuoksi, me tarvitsemme tänä päivänä yhä enemmän parempaa johtamista, mahdollistavaa johtamista. Paremmalla johtamisella voidaan parantaa ja kehittää mitä vain! Tästä syystä esimiehenä kehittyminen on minulle jatkuva prosessi, joka ei koskaan saa päättyä.

Tervetuloa jakamaan ajatuksia esimiestyöstä!
Maria Aleksiina