Marian blogi

Katse menneessä vai tulevaisuudessa?

Olen esimiehenä tottunut eniten kysymyksiin Miksi. Miksi jokin tapahtuu tai on tapahtunut. Miksi jotain tehdään tai ollaan tehty. Miksi sitä tai miksi tätä. Miksi, kulkee aina mukana.

Miksikysymykselle on varmasti monta eri lähtökohtaa. Se voi olla puhdasta ihmettelyä tai vilpitöntä tietämättömyyttä. Usein kuitenkin kysymyksellä halutaan haastaa esimiestä, kuten tietysti kuuluukin. Miksi velvoittaa esimiehen vastaamaan suoraan miksi. Sen kautta saadaan hyvin nopeasti aikaan perinteinen kaksinpuhelu. Työntekijä kysyy ja esimies vastaa. Työntekijä ihmettelee ja esimies vastaa. Työntekijä haastaa ja esimies vastaa.

Tämän kaksinpuhelun olen käynyt lukuisia kertoja läpi ja kaikki versiot hyvin tuttuja. Esimiehenä tietenkin haluan olla selkeä & suora ja avoimesta kertoa miksi. Koen sen olevan osa esimiehen roolia ja tärkeä rakennusaine mission muodostamisessa. Miksi-kysymyksillä on siis oleellinen paikkansa, ehdottomasti. Aloin kuitenkin analysoimaan kysymyksen tarpeellisuutta siinä kohtaa, kun kysymys kohdistui menneeseen. ”Miksi meillä on pusseja näin paljon? Miksi meillä ei ollut mainosta lehdessä?” Tuntui turhauttavalta käyttää aikaa ja energiaa vastaamalla asioihin, jotka olivat jo tapahtuneet ja joihin ei voinut enää vaikuttaa. Kuin olisimme seisoneet menneessä tietäen tulevan ja silti tekemättä asialla mitään. Kuin olisimme antaneet ajan kulua katsoen taaksemme, vaikka tie edessä jo odotti.

”Se on oikeastaan enemmän kuin uskomus minulle, se on visio paremmasta johtajuudesta”

Vastasin kuitenkin miksi. Lyhyesti ja yksinkertaisesti, vaikka päässäni oli tulossa myös pidempi versio. Turhautuneisuus kuitenkin herätti minussa mielenkiinnon, miten minä esimiehenä voisin toimia toisin. Mitä minä voisin esimiehenä tehdä toisin, kun menneeseen pysähtyminen häiritsi minua? Olenkin monesti toistellut miten uskon tiimin olevan peili esimiehen ammattitaidosta. Se on oikeastaan enemmän kuin uskomus minulle, se on visio paremmasta johtajuudesta. Sitä noudattamalla pystyn haastavan tai turhauttavan tilanteen edessä kääntämään katseeni itseeni, jolloin tilanne ei ole enää yhtään niin turhauttava tai haastava. Silloin muutos on omissa käsissäni. Silloin tilanne ei vie minua vaan päinvastoin.

Ymmärsin miksi-kysymysten olevan osa luonnollista kasvua. Lapsena me kysymme toistuvasti miksi, sillä haluamme tietoa. Me opimme kysymällä ja meille vastataan välittömästi. Näin me kehitymme ja tietomme karttuu. Tiedämme miksi maapallo on pyöreä ja miksi kättä ei voi laittaa kuumalle levylle. Miksi kertoi tämän meille aina. Miksi antoi vastaukset suoraan.

Työelämässä me olemme kuitenkin kaikki aikuisia. Emme tarvitse enää miksiä kertomaan menneiden tapahtumia. Työelämässä me haluamme kehittyä ja esimiehen tehtävä on tukea työntekijää siinä kehityksessä. Esimiehen tehtävä on haastaa työntekijää miettimään miten, eikä jarruttaa kehitystä vastailemalla toistuvasti miksi. ”Miten me varmistamme jatkossa ettei pusseja ole liikaa? Miten me voimme pitää huolen, että seuraavassa lehtimainoksessa olemme mukana?” Miksi jättää meidät menneeseen, kun miten ohjaa meidät tulevaisuuteen.

Esimiehenä haluan ohjata tiimiäni kehittymään. Vastaamalla suoraan miksi, emme jätä tilaa kehitykselle. Kehityksen katse on aina tulevaisuudessa ja siihen vastaus on miten.

Maria Korpisalo,

Team Leader
maria@motimate.fi

Lue myös aiempi julkaisuni työntekijätaidot

 

Yksi kommentti artikkeliin “Katse menneessä vai tulevaisuudessa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Maria

31v, unelmoija, yrittäjä, toimitusjohtaja, mutta ennen kaikkea esimies!

Voiko esimies olla samaan aikaan luja ja lempeä? Koen esimiestyön kehittämisenä  ja välittämisenä. Lapsena haaveammattini oli opettaja, parikymppisenä aloitin ensimmäisen kerran esimiehenä. Blogini toimii minulle työkaluna käsitellä omaa johtajuuttani. Uskon, että paremmalla johtamisella voidaan parantaa ja kehittää mitä vain!  Tästä syystä esimiehenä kehittyminen on minulle jatkuva prosessi, joka ei koskaan saa päättyä.

Tervetuloa jakamaan ajatuksia esimiestyöstä!