Marian blogi

Ketä osa-aikatyö oikeasti hyödyttää?

Viime viikolla kuulin niin monta kertaa minä ja minun , että korviini alkoi sattumaan. Samalla, kun osa-aikaisten työsuhteiden määrä väestössä nousee, pilkotaan sopimuksia kaupan alalla entistä pienimmiksi. Kun puhutaan työelämästä, mikä koskettaa kaikkia tai ainakin pitäisi koskettaa, tietämättömyys on vielä ymmärrettävää, mutta itsekkyyttä on vaikeampi allekirjoittaa. Työtä tekevistä naisista jo lähes joka neljäs on osa-aikatöissä, kun miehistä osa-aikaisesti työskentelee edelleen n. joka kymmenes. 2000-luvun aikana osa-aikaisten työsuhteiden määrä on noussut n. 11 prosentista 15,5 prosenttiin. Määrässä laskettuna se tarkoittaa reilusti yli 100 000 ihmistä. Yhtälöön, kun lisätään vielä, että osa-aikatyö yleistyi 25-35- vuotiaiden naisten keskuudessa, koen vahvasti huolen koskettavan omaa alaani.

”Liian usein kuitenkin toistamme samaa kaavaa, sillä kyllä minunkin piti, minäkin sitä ja minunkin tätä”

Kaupan ala hautoo sisälleen liudan rikkinäisiä sopimuksia. Usein ainut vaihtoehto on hakea esimiesasemaan saadakseen lisää työtunteja. Surullisinta mitä olen nähnyt, mutta se on kaupan alan karu totuus. Saadakseen kokoaikaisen työsopimuksen on astuttava esimiesasemaan, vaikka sisäistä paloa tai halua työtä kohtaan ei olisi. Puhumattakaan taidoista tai pätevyydestä. Näin syntyy pikkupomojen kierre, jossa jo koko lähtökohta työlle perustuu omiin tarpeisiin. Kaupan alan rakenne ajaa tähän, se ei ole yhdenkään yksittäisen ihmisen ongelma. Ongelma on vain synnyttänyt sen, ettei tarjolla olevia vastauksia enää nähdä, sillä tapa on niin juurtunut.

”Työtä tekevistä naisista jo lähes joka neljäs on osa-aikatöissä”

Aihe turhauttaa minua syvästi, sillä jo pelkästään katsomalla tilastoja ja tutkimalla oppimista ei osa-aikatyön tarvitse olla ainut vaihtoehto, eikä varsinkaan kokoaikainen työ pitäisi olla sidottuna esimiesasemaan. Liian usein kuitenkin toistamme samaa kaavaa, sillä kyllä minunkin piti, minäkin sitä ja minunkin tätä. Yhdistämällä ja jakamalla voisimme kuitenkin löytää uudet keinot palvella alan tarpeita ja sen ihmisiä. Yrityksemme luotiin tähän tarpeeseen. Idealogia yrityksen taustalla on koota rikkinäisistä työvuoroista kokoaikainen työsopimus työntekijällä ja samalla tarjota työnantajalle osaava työntekijä osa-aikaiseen työsopimukseen.

” Ajatus siitä, että minä haluan ja minä omistan on niin last season, ettei se tule kestämään maailman muutosta ”

Muotikaupan ala täyttyy viikottain hakuilmoituksista, jossa haetaan pienillä tuntisopimuksilla työntekijöitä. Samaan aikaan odotus on pöydän toisella puolella saada ammattilainen tarjottavaan muutaman tunnin viikkosopimukseen. Lisäksi tämä ei edes riitä. Halutaan saada ammattilainen muutaman tunnin viikkosopimukseen omana työntekijänä. Tarkoittaen sitä, että työntekijä on osaavampi, kun hän tekee töitä vain kyseiseen yritykseen, jolla on tarjota vain tämä kerta kaksi työvuoroa viikko.

Elänkö minä väärässä maailmassa vai missä todellisuudessa tämä yhtälö on pätevä? Oppiminen vaatii aina toistoja, toistoja ja toistoja. Sanotaan, että huipulle pääseminen vaatii 10 000 toistoa. Tuskin siis on sattumaa, että huippu-urheilijat treenaavat päivittäin ollakseen parempia ja parempia. Mestariksi tuleminen vaatii jatkuvaa treeniä. Juhani Tammisen sanoin: Jos mielii menestyä, pitää olla paloa tehdä työtä. Ei tarvitse olla Sherlock ymmärtääkseen, että kokoaikainen työntekijä kehittyy nopeammin kuin henkilö, joka pääsee toistamaan työtä vain kerran kaksi viikkoon. Ei tarvitse olla Sherlock myöskään ymmärtääkseen, että ammattilaiseksi ei hetkessä synnytä, jos treeniä on kerta kaksi viikkoon. 

” Työelämä kuuluu jokaiselle eikä pikkupomojen minä-ajattelu mahdu osaksi sitä ”

Mitäpä jos kertoisin, että tämä minä-ajattelu ei hidasta pelkästään työntekijän kehitystä vaan heijastuu samalla johtaman myymälän kehitykseen? Huipuksi kasvaminen vaatii aina rutkasti toistoja, ei ole oikotietä onneen. Miksi me asetamme itse raja-aitoja tavoitteidemme eteen? Omat edut ja oma imago. Oma tiimi ja oma myymälä. Minä-ajattelu on niin omistava ettei se kykene näkemään yhteistyön rikkautta. Eikö meidän yhteinen tavoite ole saada raha virtaamaan? Eikö meidän yhteinen tavoite ole saada kaikille työtä riittävästi, että raha voi virrata? Kun raha virtaa, se virtaa myös sinun myymälässäsi. Ajatus siitä, että minä haluan ja minä omistan on niin last season, ettei se tule kestämään maailman muutosta. Työelämän murroksen mukana vanhat rakenteet tulevat kuitenkin väistämättä kulumaan pois. Termit vuokratyö ja ulkoistaminen eivät siinä kohtaa ole enää tuntematon varjo ”oikeasta työstä” vaan pikemminkin uudelleen herännyt innovaatio. Työmarkkinat sirpaloituu ja se tarkoittaa tulevaisuudessa enemmän yrittäjiä, enemmän vuokratyötä, enemmän jakamista. Itseasiassa se on tervein muutos mitä pitkään aikaan on tapahtunut. Työelämä kuuluu jokaiselle eikä pikkupomojen minä-ajattelu mahdu osaksi sitä. Kyse on paljon suuremmasta kuin siitä mitä kukakin haluaa, kyse on siitä mitä ihmiset tarvitsevat.

Muistan erään kerran, kun vein eteenpäin johdolle tiimin näkemyksiä ja kehitysehdotuksia. Minulta kysyttiin kenen puolella minä oikein olen; esimiesten vai työntekijöiden?
En tunnistanut kumpaakaan puolta. Minä olen työelämän puolella. Sen, että jokainen ihminen  ansaitsee kokoaikaisen työsuhteen. Sen, että työelämässä kuuluu tehdä töitä. Kaava on näinkin yksinkertainen, jos minä-ajattelulta kykenisimme sen näkemään. 

 

Maria Korpisalo

Motivaatiojohtaja

maria@motimate.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Maria

31v, unelmoija, yrittäjä, toimitusjohtaja, mutta ennen kaikkea esimies!

Voiko esimies olla samaan aikaan luja ja lempeä? Koen esimiestyön kehittämisenä  ja välittämisenä. Lapsena haaveammattini oli opettaja, parikymppisenä aloitin ensimmäisen kerran esimiehenä. Blogini toimii minulle työkaluna käsitellä omaa johtajuuttani. Uskon, että paremmalla johtamisella voidaan parantaa ja kehittää mitä vain!  Tästä syystä esimiehenä kehittyminen on minulle jatkuva prosessi, joka ei koskaan saa päättyä.

Tervetuloa jakamaan ajatuksia esimiestyöstä!