Marian blogi

Miten johtaa vaikeita työntekijöitä?

Vastaani käveli psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoitus vaikeista alaisista. Liisa totesi aamulehden haastattelussa miten vaikea alainen on suomalaisessa keskustelussa tabu.  ”Hänen mukaansa työpaikoilla, julkisuudessa ja tutkimuksessa käsitellään kyllä avoimesti sitä, mitä piirteitä liittyy huonoon tai jopa narsistiseen johtajaan, mutta hankalat tai jopa mahdottomat alaiset ovat aihe, josta vaietaan.” – suora lainaus aamulehti 23.01.18

Tunnistin artikkelista paljon työelämän sanattomuutta. Me emme puhu työntekijätaidoista vaan esimiehen vastuusta. Esimiehen vastuu on johtaa kehitystä. Tuoda esiin työntekijöiden vahvuudet ja käyttämätön potentiaali. Luoda alusta, jossa jokainen kokee työnsä kokonaisvaltaisen merkityksen. Olla työyhteisön vakaa perusta, mikä pitää toiminnan tuottavana maanjäristyksistä huolimatta.
Mutta mitä sen jälkeen? Mitä jos sekään ei riitä? Mitä jos yksinkertaisesti on vain henkilö, joka ei suostu haluamaan hyvää ja kannustavaa esimiestä, ilmapiiriä eikä työyhteisöä. Mitä jos henkilö on vain täysin väärässä paikkaa väärään aikaan eikä suostu myöntämään sitä itselleen? On surullista ajatella, että toisen ihmisen huono käytös ja väärä uravalinta olisivat pois jonkun toisen ammattitaidosta. Niin surullista etten suostu sitä allekirjoittamaan.

”Jos ihmistä ei kerta kaikkiaan kiinnosta työnsä, voidaan tehdä hyvin vähän” –  Liisa Keltikangas-Järvinen

Sitä toivoisi, että jokainen ihminen näkisi työelämän mahdollisuuksien merenä. Merenä, jossa aalto kuljettaa meidät siihen suuntaan, johon tahdomme. Rannalle jääminen on usein kuitenkin helpompaa. Myrskyävä meri on pelottava, kun ei tiedä minne matkaisi. Vaihtoehdoksi jää tyytyminen johonkin mihin ei ole tyytyväinen. Mikä on esimiehen vaihtoehto, kun tyytymätön työntekijä kasvattaa ympärilleen lisää tyytymättömyyttä? Onko vastuu edelleen esimiehellä vai työntekijällä itsellään omasta urastaan?

”On surullista ajatella, että toisen ihmisen huono käytös ja väärä uravalinta olisivat pois jonkun toisen ammattitaidosta”

Toisin kuin Liisa Keltikangas-Järvinen artikkelissaan en usko, että on vaikeita työntekijöitä. Tiedän, että on vääriä valintoja ja niiden seurauksena tyytymättömiä työntekijöitä. Opetetaan, surullinen lapsi on vihainen. Käyttäydymmekö aikuisena eri tavalla? Viha kätkee taakseen paljon surua, samoin toimii tyytymättömyys. Edes hyvä esimies ei pysty korjaamaan syvää tyytymättömyyttä vaan vastuu on työntekijällä itsellään omista valinnoistaan. Sen esiin tuominen ei pitäisi olla tabu, sillä kenenkään toisen väärä uravalinta ei saa olla pois jonkun toisen ammattitaidosta.

Valta on esimiehellä osoittaa tyytymättömyys päivänvaloon. Vahvistamalla vahvuuksia ja nostamalla tiimin suoristuskykyä, ei alisuoriutumiselle jää enää tilaa. Kun tyytymättömyydestä tulee altavastaaja, jää jäjellä vain kaksi vaihtoehtoa.

1. Sopeutua
2. Vaihtaa työpaikkaa

Jälkimmäinen ratkaisu tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden hypätä aallon selkään ja uskaltaa tavoitella työtä johon ei tarvitse enää tyytyä. Silloin esimiestyö on enemmän kuin kehityksen johtamista.
Se on välittämistä.

 

Maria Korpisalo,

Team Leader
maria@motimate.fi

Lue myös aiempi julkaisuni: Katse menneessä vai tulevaisuudessa?

Yksi kommentti artikkeliin “Miten johtaa vaikeita työntekijöitä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka minä olen?

32v, unelmoija, yrittäjä, toimitusjohtaja ja ennen kaikkea esimies!

Uskon, että onnelliset työntekijät tuovat onnelliset asiakkaat. Tämä ohjenuora ohjaa minun päivittäistä työtäni. Yrittäjänä tietenkin tavoittelen liiketoiminnan kasvua ja sen voin saavuttaa vain keskittymällä työntekijöihimme.

Ihmiset ovat kaiken menestyksen takana. Ilman oikeita ihmisiä, ei hienoinkaan, isolla rahalla tuotettu liikeidea erotu enää markkinoilta. Se on aivan liian helppoa, tylsää ja kaikkien saatavilla. Sen vuoksi, me tarvitsemme tänä päivänä yhä enemmän parempaa johtamista, mahdollistavaa johtamista. Paremmalla johtamisella voidaan parantaa ja kehittää mitä vain! Tästä syystä esimiehenä kehittyminen on minulle jatkuva prosessi, joka ei koskaan saa päättyä.

Tervetuloa jakamaan ajatuksia esimiestyöstä!
Maria Aleksiina