Marian blogi

Onko esimiehellä lupa pysähtyä?

Puolitoista viikkoa lomalla enkä kertaakaan avannut tietokonettani. Siinä se oli pöydällä ja katsoi minua anovasti milloin työt aloitetaan? Olin tehnyt listan itselleni mitä kaikkea minun kuuluisi loman aikana toteuttaa. Kirjoittaa, visioida tulevaa vuotta, kehittää uusia ideoita ja laatia konkreettisia suunnitelmia. Inspiroitua uuden luomisesta. Minä rakastan tehdä näitä kaikkia asioita! Ne ovat minun intohimoni etten voi edes laskea niitä työtehtäviksi. Näin mielessäni miten pääsisin oikeaan luomis-hurmokseen, kun saisin ottaa tilaa vain omille ajatuksilleni lomalla. Päivät kuitenkin vierivät ja tietokone oli edelleen kiinni. Minua pelotti. Tämä täysin odottamaton outo tunne, ettei minulla ollut voimavaroja tehdä niitä asioita mitä halusin. Ettei minulla ollut yhtään ajatusta päässäni mistä kirjoittaisin. Ei yhtään ideaa, ei suunnitelmaa, ei mitään.

” Joku oli kommentoinut tekstiin ihmetys-emojilla ja se ärsytti minua ”

Olin puskenut yhteen menoon yli kaksi vuotta. Kun irtisanouduin palkkatyöstäni oli toukokuu. Jätin kesäloman pitämättä ja aloitin heti seuraavana päivänä yrittäjyyden. Facebookissa minulla oli päivitys, kun olin ollut viikon yrittäjänä; ” Hei ihanaa! Meidän ensimmäiset kahdeksan kesänuorta aloittavat työnsä tänään. Olen suunnattoman ylpeä heistä.” Joku oli kommentoinut tekstiin ihmetys-emojilla ja se ärsytti minua. Mitä ihmettelyä tässä nyt oli? Johan viikko oli kulunut.
Minun vaatimuslistani itseäni kohtaan oli karannut täysin käsistä. Kun kurkoittaa kuuhun, voi yltää tähtiin; ei enää edes pitänyt paikkansa. Olin menossa jo Marsissa saakka. Sinne meno oli kuitenkin vaatinut veronsa, eikä matka takaisin kävisi yhtään nopeammin.

” Elämme kulttuurissa jossa ylpeillään juotujen kahvikupillisten määrällä ”

Tiedän olevani äärimmäisen sitkeä ja tavoitteellinen. Se on minun vahvuuteni. Teen sen mihin ryhdyn täysillä eikä muita vaihtoehtoja ole. Se mikä ei kiinnosta, siihen en ryhdy ja mikä kiinnostaa, se on kaikkeni. Se on kuitenkin samalla myös heikkouteni, sillä en tunnista rajojani tai itseasiassa pitkään ajattelin ettei minulla kuulu olla rajoja. Ne vain hidastavat vauhtiani, kun on niin paljon saavutettavaa. Nyt kuitenkin raja tuli vastaan ja näytti minulle oman auktoriteettinsa. En voinut kuin kunnioittaa. Se oli todellinen johtaja, sillä se pakotti minut pysähtymään, kun en itse sitä itselleni sallinut. Se ymmärsi uusien ideoiden syntyvän ja inspiraation virtaavan, kun tavoitteena on tasapaino suorittamisen sijaan. Se oli todellinen johtaja, sillä se piti huolta minusta välittäen. Se ymmärsi ettei menestyksen takana ole automatisoidut robotit vaan tuntevat ihmiset, jolloin tuloksellinen toiminta on heijastus työntekijöiden hyvinvoinnista. Se oli todellinen johtaja, sillä se osasi stopata, kun riitti. Se ymmärsi, että on taito osata pysähtyä ja olla tyytyväinen jo saavutettuun ennen seuraavaa tavoitetta, sen sijaan, että kasvattaisi riittämättömyyden tunnetta johtamalla tavoitteesta tavoitteeseen.

Elämme kulttuurissa, jossa ylpeillään juotujen kahvikupillisten määrällä. Päällekäiset tavoitteet ja liian tiukat deadlinet pakottavat jatkuvaan kierteeseen olla enemmän ja tehdä enemmän. Kovemmin, paremmin ja nopeammin – johtaminen ei opeta meitä arvostamaan pysähtymistä. Ylikierroksilla käyvä sotkuinen mieli ei saa pidettyä edes itseään kasassa. Miten ihmeessä sellainen mieli voisi ketään johtaa? Tutkimusten mukaan tuottoisin olemisen tapa on rauhallisuus. Se ei ole yhtä kuin passiivisuus tai toimeton tekeminen. Se on tasapainoinen ja selkeä tila. Vain johtamalla ensin itseään, voi esimies kehittyä vahvaksi ja eteenpäin vieväksi ohjaajaksi tiimilleen. Esimiehellä on lupa pysähtyä, se on välttämättömyys hyvään johtamiseen.

”Kovemmin, paremmin ja nopeammin – johtaminen ei opeta meitä arvostamaan pysähtymistä ”

Otin aamukahvin, istuin pöydän ääreen ja avasin tietokoneeni. Ei ollut mitään syytä pelätä. Kaikki tieto, kaikki inspiraatio olivat edelleen minussa. Ero aiempaan oli vain kirkkaampi ja selkeämpi mieleni. Irtiotto arjesta ei tarkoittanut ettenkö enää välittäisi työstäni tai olisin epäonnistunut, päinvastoin. Se osoitti, että välitin organisaatiostani niin paljon, että halusin pitää itsestäni parempaa huolta ollakseni paras versio itsestäni myös muille. Vain sen kautta voisin auttaa tiimiäni kehittymään ja loistamaan työssään.

Vain sen kautta voisin olla todellinen johtaja.

Menestyksekästä vuotta 2018 kaikille!

Maria Korpisalo,

Team Leader
maria@motimate.fi

Yksi kommentti artikkeliin “Onko esimiehellä lupa pysähtyä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Maria

31v, unelmoija, yrittäjä, toimitusjohtaja, mutta ennen kaikkea esimies!

Voiko esimies olla samaan aikaan luja ja lempeä? Koen esimiestyön kehittämisenä  ja välittämisenä. Lapsena haaveammattini oli opettaja, parikymppisenä aloitin ensimmäisen kerran esimiehenä. Blogini toimii minulle työkaluna käsitellä omaa johtajuuttani. Uskon, että paremmalla johtamisella voidaan parantaa ja kehittää mitä vain!  Tästä syystä esimiehenä kehittyminen on minulle jatkuva prosessi, joka ei koskaan saa päättyä.

Tervetuloa jakamaan ajatuksia esimiestyöstä!