Marian blogi

Virheitä, virheitä ja lisää virheitä!

Oli jälleen maanantaipalaverin vuoro. Esimiehet kokoontuivat käymään läpi edellistä viikkoa ja laatimaan suunnitelmia tulevalle viikolle. Kahvit ja croissantit haettiin Robert’s coffee-myymälästä, se oli muodostunut jo perinteeksi. Samalla, kun ryystin kahviani kuuntelin kollegani valitusta heikosta myyntiviikosta. Olin tukehtua siitä negatiivisuuden määrästä, etten löytänyt mitään sanottavaa vaan jatkoin nyökyttelyä. Esimiehemme aloitti palaverin käymällä läpi toteutuneet myynti- ja avainluvut. Taulukon värit vilisi silmissäni. Vihreä kuvasti hyvää, oranssi kohtalaista ja punainen hylättyä. Siinä sitten yhdessä kauhisteltiin miten joku myymälä voi olla punainen?

Miksi meidän pitäisi arvostella ja kritisoida virheen tehnyttä, kun voisimme hyödyntää siitä saatua tietoa?

Luin viime viikolla artikkelin, jossa kerrottiin miten kirurgit kokoontuvat säännöllisin väliajoin ”virhepalaveriin”. Palaverissa avataan jokin tapahtunut virhe ja käsitellään se yhdessä koko työyhteisön kanssa. Palaveria ei järjestetä siitä syystä, että siellä leimattaisiin virheen tekijä vaan päinvastoin. Arvostelun sijaan, he käyttävät ajan oppimiseen. Tilanteen ja tapahtuman avoin jakaminen auttaa koko työyhteisöä kehittymään. Heidän työssään on kyse ihmishengistä, jolloin päämäärä on jokaiselle erittäin kirkas onnistuminen. Malli on kuitenkin jokaisen käytettävissä alasta riippumatta. Eikö työyhteisössä, jossa toimimme tiiminä ole juurikin tästä kysymys; haluamme yhdessä onnistua ja yhdessä kehittyä? Miksi meidän pitäisi toistaa samoja virheitä, kun voimme opettaa toinen toistamme? Miksi meidän pitäisi arvostella ja kritisoida virheen tehnyttä, kun voisimme hyödyntää siitä saatua tietoa?

Virheet ovat meille kuin valepukuisia neuvonantajia. Ne osoittavat meille signaalin lailla organisaation kehityskohteet. Niiden kautta saamme tiedon, miten voimme parantaa toimintaamme. Se, että ruokimme työkulttuuria missä virheitä ei hyväksytä estää koko yritystä kehittymästä. Työntekijä, joka ei tee virheitä, ei luultavasti tee yhtään mitään – sanonta pitää täysin paikkaansa. Virheettömyys ei tee meistä täydellisiä, vaan sen vaatiminen tekee meistä varautuneen ja pidättyväisen. Olen kuullut monia kertoja, kun esimies on nöyryyttänyt työntekijää tekemänsä virheen vuoksi. Olen kuullut monia kertoja, kun esimies on raivostunut työntekijälle tekemänsä virheen vuoksi. En ole kuullut kertaakaan, että virhettä oltaisiin onniteltu. ”Kiitos hyvä virhe. Osoitit meille missä meidän tiimimme heikoin kohta on. Nyt tiedämme ja korjaamme sen. Kiitos ja näkemiin. Emme tapaa enää.” 

Virheet ovat meille kuin valepukuisia neuvonantajia

1. Tuo virhe esille
2. Ota oppi virheestä
3. Jaa virheestä saatu kokemus

Esimiehen tehtävä ei ole olla tuomitsija vaan opettaja. Kuinka paljon punakynä-johtaminen työntekijöitä kehittää? Se osoittaa toki virheet, muttei se niitä korjaa. Virhe on edelleen paperilla ja sen päällä on vielä punainen väri korostamassa: EI NÄIN! Virheen korostaminen on havannointia ilman, että on esimiehenä valmis tarttumaan siihen. Kolikolla, kun on aina kaksipuolta. Sehän osoittaa samalla myös esimiehen epätäydellisyyden, kun hänen johtamassaan tiimissään tapahtuu virheitä. Olisiko meidän aika olla avoimia ja rehellisiä työyhteisöissä? Me kaikki teemme virheitä. Me kaikki olemme tehneet virheitä ja tulemme myös tulevaisuudessa tekemään. Meidän tittelit eivät estä tätä tapahtumasta. Esimiehen roolissa päätös on kuitenkin meidän. Haluammeko luoda työyhteisön, jossa on tilaa luottamukselle ja avoimuudella? Tiimin, jossa virheet jaetaan ja käsitellään oppimisen kautta? Vai haluammeko sulkea pois luovuuden ja oma-aloitteisuuden syyllistämisellä? Tarjoamalla tilalle pelkoa ja epäluottamusta.

Esimiehenä olen mokaillut ja tehnyt vääriä valintoja. En kerran, vaan useasti. Jokainen virhe on kuitenkin ollut äärimmäisen tärkeä. Olen oppinut mitä me emme ole tai mitä emme tee. Sen tietäminen vie meitä koko ajan oikeaan suuntaan, siihen suuntaan mitä olemme ja millaiseksi me kasvamme.

p.s Moka-palaverit tulevat ehdottomasti yrityksemme käyttöön!

 

Team Leader,

Maria Korpisalo

maria@motimate.fi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kuka minä olen?

32v, unelmoija, yrittäjä, toimitusjohtaja ja ennen kaikkea esimies!

Uskon, että onnelliset työntekijät tuovat onnelliset asiakkaat. Tämä ohjenuora ohjaa minun päivittäistä työtäni. Yrittäjänä tietenkin tavoittelen liiketoiminnan kasvua ja sen voin saavuttaa vain keskittymällä työntekijöihimme.

Ihmiset ovat kaiken menestyksen takana. Ilman oikeita ihmisiä, ei hienoinkaan, isolla rahalla tuotettu liikeidea erotu enää markkinoilta. Se on aivan liian helppoa, tylsää ja kaikkien saatavilla. Sen vuoksi, me tarvitsemme tänä päivänä yhä enemmän parempaa johtamista, mahdollistavaa johtamista. Paremmalla johtamisella voidaan parantaa ja kehittää mitä vain! Tästä syystä esimiehenä kehittyminen on minulle jatkuva prosessi, joka ei koskaan saa päättyä.

Tervetuloa jakamaan ajatuksia esimiestyöstä!
Maria Aleksiina